Takana on hieno viikko Wolverhamptonin ammatillisessa erityisoppilaitoksessa ja sen yhteistyökumppanien luona.
Wolverhamptonin kaupunki elää pikku hiljaa nousukauden aikaa. Kaupungilla on takanaan hyvin vaikeat ajat. Sotien jälkeinen teräs- ja hiiliteollisuus ajautui pahaan laskusuhdanteeseen ja kaupunki on ollut pitkään syvän laman kynsissä. Nyt Wolverhamptoniin on saatu uutta ilmailu- ja autonvalmistusteollisuutta ja sen myötä myös rakennusala ja palvelut ovat elpymässä.
Näkymä keskustasta
Koulusta päällimmäisenä jäävät mieleen uudet hienot tilat. Tosin niissäkin on omat puutteensa ja kummallisuutensa ja rakennusstandardit ovat hyvin erilaiset kuin meillä Suomessa. Esimerkiksi seinien yläosat on jätetty maalaamatta, koska raha on haluttu käyttää tärkeämpään eli hienoon lattiaan. Henkilökunnalla on taukotila, mutta ei omia työtiloja. Opetushenkilökunta viettääkin työpäivänsä melko tiiviisti opiskelijoidensa kanssa. Vain aamu- ja iltapäivä on pyhitetty omille henkilökohtaisille työtehtäville, kokouksille, suunnittelulle tai muulle paperityölle.
Aamukahvilla
Henkilökunnan ja opiskelijoiden välit ovat mutkattomat ja huumoria viljellään. Opiskelijat kuitenkin rouvittelevat ja herroittelevat henkilökuntaa. Minä olin enimmäkseen Miss, koska nimeäni oli vaikea muistaa ja lausua. Loppuviikosta kuulimme opiskelijoiden jo tapailevan Mister Perttiä. Taisipa koulun toisen hamsterin nimeksikin joku ehdottaa nimeä Pertti. Ehkä siis palaamme katsomaan, miten herra Pertti jakselee.
Wolverhamptonin ammatillinen erityisoppilaitos olisi ympäristönä sopiva Luovin opiskelijoiden kv-vaihtoon. Jatkamme keskustelua koulun henkilökunnan kanssa sekä opiskelija- että henkilöstövaihdosta. Rehtori Helen Andrioli onkin jo aloittanut Erasmus+ -ohjelman tutkimisen. Tästä on hyvä jatkaa!
We’ll meet again. I’m sure.
Yours,
Päivi