Kahden viikon työelämäjakso Windhoekissa, Namibiassa 7.-23.9.2019
11.9.2019 Keskiviikkona Miss B:llä ei ollut englannin tunteja. Aamulla kokosin hänelle materiaalia ja vinkkejä tuntien suunnittelua varten ja lähetin ne sähköpostilla luettavaksi. Kiersin tapaamassa eri ryhmien opiskelijoita ja sovin vaatetusalan opettajan kanssa retkestä kangaskauppaan. Tutustuin myös tietotekniikkaopiskelija Armakseen. Hän on tekemässä Kayecissa yliopiston työharjoittelua ja on kovasti kiinnostunut opiskelemaan alan sanastoa suomeksi. Lupasin etsiä hänelle netistä sopivan sanakirjan, jonka avulla voisi opiskella vielä vähän lisää.
Ompeluopettaja Hermine ja hienot Siemensin ompelukoneet.
Ryhmässä on 14 opiskelijaa ja jokaisella on oma kone.
Ompelualan opiskelijat tauolla.
Armas aloitti suomen kielen opinnot :).
Opiskelijat ostamassa lounaseväitä.
Nuori äiti oli myymässä sipsejä ja karkkeja.
Vauva nukkui kainalossa.
Kahden aikaan alkoi opettajien kokous. Esittelin kokouksen alussa Suomea ja Luovia. Esittely meni mukavasti ja kysymyksiäkin esitettiin. Toki olin melkein kaikkien kanssa ehtinyt jo jutella muutenkin. Jos kaikki halukkaat voisivat matkustaa meille tutustumaan, niin taitaisi tulla ruuhkaa! Oli mielenkiintoista seurata, miten koulun johtaja Nelson Prada johti kokousta. Aina välillä hän tarkisti, että kaikki ovat hereillä: ARE WE TOGETHER? Kokouksessa käsiteltiin illan vanhempainillan järjestelyjä ja tulevaa henkilökunnan opintomatkaa Swakopmundiin Atlantin rannalle. Opettajien joukossa olivat Kaarina ja Timo. Suomalaisten lähetyssaarnaajien ansiota, ehkä.
Päivät päättyvät tavallisesti 16.30, mutta tänään oli tiedossa vielä opettajien yhteinen ruokailu ja vanhempainilta. Emäntä oli laittanut tarjolle kaalisalaattia, paistettua riisiä, ”marathon”kanaa (koska ne juoksevat ulkona lujaa) ja vuohen sisälmyksiä. Viimeksi mainittu on paikallista erikoisherkkua ja kaikki ottivatkin niitä lautaselleen isot kasat. Minä otin ihan pienen palan vaan. Ja söin sen äkkiä riisin kanssa. Olenpahan nyt maistanut. Kanankappaleetkaan eivät olleet ollenkaan niin siististi leikattuja kuin suomalaisen kaupan lihapaketissa. Ruokailuhetki oli mukava. Työpaikalla on hyvä yhteishenki.
Kokkirouva kanansiivoushommissa.
Ruoka maistui kaikille.
Kuvassa etualalla koulun johtaja Nelson.
Kello 17.45 alkoi vanhempainilta. Muutama opiskelija oli jäänyt paikalle tulkeiksi. 11 paikallista kieltä aiheuttaa omat hankaluutensa, koska opettajat puhuvat asiansa englanniksi, eivätkä kaikki vanhemmat sitä ymmärrä. Kaikilla oli parasta päällä. Eräs nainen saapui upeassa herero-puvussa ja päähineessä, mutta enpä kehdannut mennä häntä valokuvaamaan. Vanhempia oli paikalla melkein 200. Koulun johtaja Nelson Prada toivotti kaikki tervetulleiksi ja jokainen opettaja kävi vuorollaan esittäytymässä. Koulun säännöt oli jaettu vanhemmille ja niitä käytiin yhdessä läpi.
Opettajien kommentteja: ”Tärkeintä on tulla paikalle ja osallistua tunneille”. ”Tarpeeksi rahaa ja eväitä mukaan”. ”Seksuaalista häirintää ja väkivaltaa ei suvaita ollenkaan.” ”Kännyköitä ei saa tuoda kouluun. Jos sellainen opiskelijalta löydetään, se takavarikoidaan ja palautetaan vasta lukukauden lopussa.” ”Vanhemmat: herättäkää lapsenne samaan aikaan kuin itsekin heräätte, etteivät he jää nukkumaan kotiin, kun te lähdette töihin.” ”Turvallisuus on ykkösasia.” ”Ostakaa lapsille saippuaa ja huolehtikaa, että he tulevat puhtaina kouluun.”
Kuvassa sähköalan opettaja Nangolo toivottaa kaikki tervetulleiksi.
Kayec Trust on yksityinen oppilaitos. Haalarit ja opetusmateriaalit (kynät,paperit, työkalut, materiaalit) tulevat koululta. Turvakengät pitää hankkia itse. Koulumaksu on 2000 Namibian dollaria eli 188 €. Se maksetaan kahdessa erässä, puolet kurssin alussa ja puolet loppupuolella. Viime kurssin aloitti 240 opiskelijaa, joista 190 sai Kayecin kurssitodistuksen. 190 opiskelijasta valittiin 90 loppukokeeseen, jonka järjestää ulkopuolinen koulutustaho. Kokeen hinta on 450-550 Namibian dollaria (26 – 34 €). Nämä kaikki maksut ovat isoja rahoja monelle vanhemmalle. Loppukokeen hyväksytysti suorittaneet opiskelijat pääsevät opiskelemaan ammatilliseen oppilaitokseen oman alansa tutkintoa. Opiskelu kestää kolme vuotta. Kayeckin kuuden kuukauden kurssi on valmennusta ammatillisiin opintoihin.
Päivä oli pitkä, aamulla aloitettiin 7.30 ja päivä päättyi klo 19.00. Pimeää oli jo.
Pääsin turvallisesti taksilla majapaikkaan, suihkuun ja melkein saman tien nukkumaan.
Herätyskello soittaa aamulla taas kuudelta.
Blogin kirjoitti Sirpa Grönvall Porin toimipisteestä.