Sain työelämäjaksopaikan koulusta, kuten olin toivonut. Niinpä olin marraskuulla kaksi viikkoa Doncaster Collegen Life Skills- ryhmissä katsomassa miten heillä erityisryhmien opetusta toteutetaan.
College ja University on kokonaisuudessaan suuri noin 9000 opiskelijan opinahjo. Erityisen tuen opiskelijat käyttävät kaikille opiskelijoille avoimia tiloja, käyvät syömässä isossa ruokasalissa, ryhmä varaa vapaa-ajantiloja ja liikuntatiloja, mm. kuntosalia ja liikuntasalia. Cateringopinnoissa opiskelijat tekevät aulan kanttiiniin myytävät tuotteet ja ovat niitä myös itse myymässä. Varsinaiset omat tilat olivat viereisen rakennuksen neljännessä kerroksessa.
Opiskelija voi olla Collegessa 1-4 vuotta. Opiskeluaika on kolme vuotta niillä jotka eivät etene työmarkkinoille asti ja neljäs vuosi erityisesti työvalmennusta. Tasoryhmiä on kolme. Opiskelija voi edetä Entry 1 stä kakkoseen tai pysyä samassa koko opiskelun ajan parantaen taitojaan ja päätyen esim. vapaaehtoistyöpaikkaan. Ylemmän tason opiskelija voi tulla suoraan Entry 3 lle ja saada varmuutta jatkaakseen yliopistossa. E 1 on lähimpänä meidän TELMA opiskelijoita. E 2 on vastaavasti VALMA- opiskelijoiden tasoa ja E 3 lähinnä normicollegeopiskelijoiden tasoa mutta eivät pärjää isoissa ryhmissä. Huomioitavaa oli että E1 opiskelijoilla oli vain neljän päivän työviikko.
Opiskelijat käyvät omatoimisesti lounaalla, E 1 kanssa menee 3 ohjaajaa. Isossa ruokasalissa saa valita useasta vaihtoehdosta itse maksaen: pastaa 2£, lihaa, perunoita, riisiä, vihanneksia ym. ym. valtava lautanen valmiiksi täytettynä 4£ tai pikaruokaa. Moni näytti myös hakevan täytetyn leivän tai muuta pientä. Opettajat hakevat pientä evästä ja häipyvät omiin piireihinsä.
E2:n opettajista Chris kertoi ryhmän opiskelevan karkeasti puoli vuotta teoriaopintoja ja toisen puolen vuotta käytännön taitoja ulkomaailmassa. Vapaaehtoistyön kautta työnteko oli yksi muodoista, mm. eläinhoitolan työt. Minäkin olin yhden ryhmän ja työvalmentajan mukana vinttikoiria ulkoiluttamassa Tia Centerissä sekä kaupungin puistotyönhoitokeskuksessa ulkotöissä. Chris myös kertoi, että koulussa on kovat turvallisuussäännökset. Uusien työpaikkojen saaminen edellyttää, että erityinen turvallisuusryhmä käy kartoittamassa sen turvallisuusriskit. Byrokratia on suuri ja monimutkainen, opettajan mielestä opiskelijat eivät saa tehdä juuri mitään, retket tai muu vaativat suuret järjestelyt turvallisuuden vuoksi.
Sain olla mukana myös ”shop- cook- eat” E 1 ryhmässä, ja monilla muilla tunneilla mutta vaikuttava muisto jäi ”Memorials” juhlasta, 1. maailmansodan muistopäivästä, jota kunnioitettiin suuressa juhlasalissa tarjoilulla ja poppies- kukkien jakamisella rintaan sekä kahden minuutin hiljaisuudella kunnioittaen sodassa kuolleita.
Minua kierrätettiin myös ammattilinjojen työtiloissa, jotka olivat vaikuttavia yksilöllisine koppeineen, jossa opiskelija harjoitteli ja näytti osaamisensa. Pääasiassa linjat olivat samoja kuin meillä mutta animal care- opinnot olivat jotain uutta kilpikonnineen ja tarantelloineen J
Collegella oli viisi vuotta käynnissä ollut Project SEARCH, yhteistyö ja työssäoppimispaikka NEXT- kaupan varastolla (6 jalkapallokentän kokoiset tilat, kolmessa kerroksessa). Life Skills ryhmästä 2. tai 3. vuosikurssilta voi hakea työprojektiin, jossa opiskellaan english/maths ja muuten ollaan 5 pv viikossa työssä varastolla kokonainen kouluvuosi. Collegen palkkaamana on 1 ohjaaja ja kaupungin palkkaama yksi. Opiskelijoita on töissä 8, joista tapasin 4. He kertoivat työstään ja kehittymisestään ja ovat ylpeitä itsestään. Jokainen on saanut 6 viikon palkallisen joulusesonkityöntekijän paikan varastolta. Heidän työnsä on valtavien kuljetushihnojen ääressä laatikoiden pakkaaminen ja sulkeminen, tietokoneella liukuhihnojen käyttäminen jne. Tämä voi olla autistiselle hyvä paikka, kun voi tehdä juuri tiettyä asiaa samalla tavalla aina. Yritys on todella tyytyväinen projektiin ja opiskelijoihin.
Opetuksessa näkyi selvästi tärkeät arvot: Ajattele itse ja näytä taitosi. Opiskelijoita sparrattiin koko ajan tuottamaan omaa ajattelua ja mielipiteitä. Opetussuunnitelmat ovat hyvin selkeät ja ne ovat näkyvissä opiskelijoiden tehtävämonisteissa ja esim. taululla annettujen tehtävien ohessa. Olin opettajien kokouksessa jossa he miettivät tekemiänsä monisteita ja ovatko ne oikeanlaisia malliltaan ja sisällöltään, näkyikö kaikki tarvittava ja oliko ohjeet annettu selvästi. Opiskelija E2 ja E3 tasolla teki google clasroomin kautta jaettuja tehtäviä, tulosti ja allekirjoitti ne ja laittoi kansioonsa. Opettaja piti taulukkoa että kaikki tuli tehtyä. Kaikessa korostettiin
omaa ajattelua, tehtävien kuvatkin piti vaihtaa sekä tuottaa omaa tekstiä, ei copypeistata. Tunnilla ope kiersi joka opiskelijan luona kysellen minkä aiheen esim. oli valinnut ja kyseli siitä lisää. Aina tunnin jälkeen hän kirjoitti koosteen opiskelijan tuntityöskentelystä. Ope oli tehnyt ennen jokaista tuntia kirjallisen suunnitelman ja tavoitteet tunnille sekä arvioinnin tunnin jälkeen. Näin kuulemma voi aina kysyttäessä palata katsomaan mitä oli tehty. Minusta tuo kaikki oli erittäin suunnitelmallista ja toteutus sekä arviointi dokumentoitiin tehokkaasti. Vaikuttavaa!
Työetiikka ja tekemisen taso pidetään korkeana. Opettajat tekevät suunnittelu- ja arviointityötä joka päivä sekä isossa opettajanhuoneessa keskenään, että ohjaajien kanssa. Työpäivät venyvät yli neljän. Kuitenkin myös huumori ja leikkimielisyys on pinnalla koko ajan. Osallistuminen kokouksiin oli motivoitunutta, kaikki kertoivat mielipiteitään ja keskustelu oli vilkasta, kehittämiseen tähtäävää. Kuitenkin useat opettajat ja ohjaajat ovat osa-aikaisia ja työskentelevät vain 2-4 päivää viikossa.
Doncaster Collegen Life Skills –opetus ja ryhmät sopisivat erittäin hyvin Luovin opiskelijoiden työssäoppimispaikoiksi. Pienellä ryhmällä voisi ottaa osaa koulun tunteihin ja päästä mukaan työssäoppimispaikkoihin kuten vapaaehtoistöihin rescue centeriin eläinten kanssa tai koulun sisäisiin töihin. Jatkoyhteistyöstä sovittiin ainakin E1 opettajan Denise Hammondin kanssa sähköpostein, esim. oman maan joulunviettotapojen vaihtamiseen. Toivoivat kovasti, että voisin tulla opiskelijoiden kanssa uudestaan heille vieraaksi. Kielitaitona pitää mukana olevalla henkilökunnalla mielestäni olla kuitenkin normaali englannin osaaminen. Paikalliset kyllä ymmärtävät puutteellistakin englantia, mutta itse saa irti enemmän ja arki rullaa, kun ymmärtää mitä puhutaan. Opiskelijoiden tulee myös olla joustavia ja uusiin asioihin positiivisesti suhtautuvia. Aikamoinen ero on lähteä 20 opiskelijan koulusta tuhansien opiskelijoiden Collegeen, jossa mennään esim. syömään valtavaan kaikkien yhteiseen ruokasaliin.
Oma työ sai uutta näkökulmaa. Kun menee kauaksi, näkee paremmin lähelle. Omaan tekemiseen ja ympyröihin sokeutuu ja turtuu, tottuu. Mietin muun muassa omien rajojen pitämistä, joka on henkilökohtainen juttu, mutta myös työelämässä tarpeellinen asia. Tiimityöstä jakson aikana nautin, siitä rempseän suorasta tyylistä, jolla työntekijät arkeaan eteenpäin veivät. Opiskelijoita kunnioitettiin, mutta heille puhuttiin suoraan ja kerrottiin kerta toisensa jälkeen, miten heidän haluttiin toimivan ja miksi. Tämä vaikuttaa varmasti omaan työskentelyyn myös omassa ryhmässä. Olen myös itse miettinyt sitä, miten TELMA-opiskelijaa voidaan riittävästi muistuttaa siitä, mitä hän harjoittelee ja mitä varten. Tähän tarpeeseen olen aikaisemmin kehittänyt opsun (TELMAn kuvallinen opiskelusuunnitelma). Omassa työssä pitää myös kehittää opiskelijan vaihtoa ryhmästä toiseen tietyillä tunneilla, jos hän hyötyy sillä alueella enemmän toisen tasoisesta tai esim. enemmän sosiaalista kanssakäymistä tarjoavasta opetuksesta kuin omassa ryhmässä saa. Myös työelämävalmennuksen paikkoja pitää saada runsaammin tukea tarvitseville TELMA-opiskelijoille, vaikka opiskelija ei jatkossa sellaiseen sijoittuisikaan.
Aija Palomäki
ammatillinen erityisopettaja TELMA
Kauppaneliön toimipiste, Seinäjoki