Sunnuntai 27.5.2018
Eilen saavuttiin turvallisesti Suomeen. Ihanaa oli nukkua viime yö omassa vuoteessa ja varmasti Katariina ja Teemu olivat täysin samaa mieltä.
Ei kuitenkaan vältytty jännittäviltä hetkiltä vielä viime vaiheissakaan…
Torstaina oli siis arviointipäivä ja molemmat opiskelijat saivat kiitosta ja hyvää arviointia osaamisestaan ottaen huomioon, että jakso oli vain kahden viikon mittainen. Katariina ja Teemu, saatte olla ylpeitä itsestänne ja suorituksistanne Maltalla! Minä ainakin olen ylpeä ja iloinen ihan teidän molempien puolesta.
Söimme torstaina Sliemassa ja siinä se ilta menikin. Hieman piti jo alkaa illalla pakkailemaan. Perjantaina töiden jälkeen vietimme vielä kerran aikaa yhdessä Vallettassa. Palasimme asuntolaan pakkaamaan ja järjestelemään paikkoja kahdeksan tienoilla.
Pakkasimme, teimme iltatoimet ja valmistauduimme nukkumaan edes muutaman tunnin ennen lauantain aikaista herätystä. Itse en ollut saanut edellisenä iltana hyvin unta ja nukahdinkin yhdentoista aikoihin.
Silloin oli alkanut tapahtumaan. Opiskelijoiden yläpuolella olivat alkaneet äänekkäät bileet juuri, kun nukahdin ja ne olivat jatkuneet ainakin yhteen saakka aamuyöllä. Opiskelijat eivät kehdanneet mennä sanomaan mitään eivätkä myöskään halunneet herättää minua. Katariina ja Teemu eivät sitten olleet juurikaan saaneet nukuttua koko yönä, koska tuleva matkakin tietysti vähän jännitti.
Kello kolme aamuyöstä alkoi tapahtumaan. Kolmen ja puoli neljän välillä asuntolassa tuli kolme palohälytystä peräkkäin. Heräsin ja kiersin yöpaidassa rappukäytävän kaikki olisikohan ollut 4-5 kerrosta. Haistelin tuntuuko savun hajua sekä koskettelin puuovia, tuntuivatko ne mahdollisesti kuumilta. Mitään erikoista en havainnut eikä rappukäytävässä näkynyt ketään. En pystynyt selvittämään, mistä asunnosta ääni kuului.
Palasin huoneistoomme. Olin juuri soittamassa asuntolan 24 tunnin hätäpuhelimeen, kun ääni lakkasi. Avasin parvekkeen oven. Ulkona alhaalla oli asuntolan asukkaita, joilta kysyin tilanteesta. He totesivat vain, että hälytyksiä on koko ajan eivätkä ne mitään tarkoita. Ohoh, vai että sellaista! Katariina ja Teemu olivat vähän hämmentyneitä tilanteesta. Teemu totesikin, että tämä nyt oli kirsikka kakun päällä tällä reissulla. Epäilimme, että joku olisi polttanut tupakkaa jossakin huoneistossa tai sitten patterit olivat menneet hälyttimestä tai muuta vastaavaa. Ei kai kukaan sentään kokkaillut kolmen aikaan yöllä.
Aamutoimien ja huoneiston siistimisen sekä tarkistamisen jälkeen kannoimme matkatavarat ulos hyvissä ajoin ja aloitimme odottamaan taksia, jonka piti tulla klo 5.00.
Taksi myöhästyi 15 minuuttia, josta 10 minuutin kohdalla jo soitin huolestuneena kuljettajalla. Lennon oli määrä lähteä klo 7.40. Taksi siis tuli ja pääsimme lentoasemalle, jossa oli hurjat jonot. Jouduimme jonottamaan yli tunnin ennen kuin pääsimme edes tiskille. Turvatarkastuksen jälkeen pitikin mennä jo suoraan portille. Ei jäänyt luppoaikaa! Onneksi tällä kertaa saimme boarding passit ihan Helsinkiin saakka, joten niitä ei tarvinnut enää Amsterdamissa metsästää.
Lentokone lähti lopulta noin puoli tuntia myöhässä, mutta otti aikaa kiinni Amsterdamiin, jossa olikin tällä kertaa riittävästi aikaa syödä, shoppailla ja muuten vain hengailla. Amsterdam on järjettömän kallis lentokenttä, totesi Teemu. Sitähän se olikin. Monta asiaa saa Suomesta kaupoista edullisemmin kuin lentokentältä, joka aina mielletään edulliseksi ostospaikaksi.
Lopulta olimme Suomessa aivan ajoissa, ehkä jopa hieman etuajassa. Olimme kaikki tyytyväisiä matkaan ja sen antiin. Toisaalta on ihanaa palata kotiin omiin mukavuuksiin, totesi Katariina.
Monia kokemuksia rikkaampina saimme päättää Maltan työelämäjakson. Rohkeutta sekä uskallusta muillekin kokeilla joskus jotakin uutta! Lähtekää töihin Maltalle tai johonkin muuhun uuteen ympäristöön. Työnteko ja matkustaminen toisessa kulttuurissa avartaa näkemyksiämme ja samalla auttaa meitä arvostamaan myös omaa maatamme.
Tämä oli siis viimeinen blogi Maltan jaksolta 13.-26.5.2018. Mukavaa kevättä ja tulevaa kesää kaikille!
Merja