Päätin minäkin päivitellä hieman kokemuksestani vaihto-oppilaana. Tänään on lauantai 18.5. ja tajusin juuri aamupalalla että huomenna sinne herätessäni, ei minulla ole enää konkkaronkkaa matkaseureena. Muut lähtevät kohti Suomea aamuyöllä ja minä jään vielä muutamaksi päiväksi pitämään Portoa pystyssä (lue: aiheuttamaan kaaosta).
Meillä on ollut täällä ihan mahtava porukka ja ryhmähenki on ollut kannustava alusta loppuun asti. Olemme viettäneet aikaa yhdessä, mutta jokainen on myös halutessaan saanut omaa tilaa. Koen tarvitsevani paljon aikaa itsetutkiskeluun ja reflektointiin, ja olen kiitollinen että myös se on ollut hyväksyttävää. Eilen oli viimeinen koulupäivä ja se veti allekirjoittaneen surulliseksi. Olin itkuinen ja siipi maassa. Juuri kun on päässyt yli alun jännityksestä, jää on alkanut murtua portugalilaisten opiskelijoiden kanssa ja kaikki ollaan löydetty jonkinlainen paikkamme kouluyhteisössä, on jo lähdön aika. Itse olisin venyttänyt matkaa paljon pidemmäksi. Vinkki vaan seuraavan vaihdon suunnittelijoille!
Porto on todella kaunis kaupunki. Varsinkin vanhaan osioon jalkautuessa minut valtaa suunnaton kiitollisuus siitä että olen päässyt osalliseksi tälle matkalle. Pienet kujat, loputtomat kiviportaat ja joka kerta yhtä ihastuttavat pyykkinarut vetävät pienen ihmisen sanattomaksi. Mahtaa paikallisia ihmetyttää kun kamerat tuppaavat osoittamaan tuulessa heiluvia puhtoisia sukkia kohti päivästä toiseen. Näkymät jopa hostellihuoneen ikkunasta ovat maagiset. Olen useaan otteeseen pysähtynyt tuijottamaan horisontissa siintävää ulappaa ja vajonnut haaveisiin.
Kaupungin ihastelun ja koulussa käynnin lisäksi olemme kierrelleet museoissa, riekkuneet vintagekaupoilla, ja itse kävin jopa jazzkeikalla. Matka ei suinkaan ole sujunut ongelmitta, sillä minun puhelimeni jäi jo toisena päivänä auton alle. Siis aivan uskomatonta… Luuri on onneksi täysin toimintakykyinen, joskin näyttö on aivan pirstaleina. Kuvaaminen on tämän vuoksi jäänyt vähälle, mutta on sitä jotain tullut räpsittyä sieltä sun täältä. Muulta matkaseurueelta on ollut hukassa milloin reppua milloin pankkikorttia. Ei täällä silti lannistuttu, sillä eihän se ole reissu eikä mikään jos ei tule sählättyä ollenkaan.
Tänään on suunnitelmissa viimeisiä shoppailuja ja yhteistä illallista. Muut pakkaavat aikaista lähtöä varten ja minäkin laitan kamat kasaan, sillä suuntaan huomenna toiseen hostelliin. Olen varannut vuoteen aivan keskustan kupeesta 10hlön yhteismajoituksesta muutamaksi yöksi ennen Suomeen paluuta. Jännittää! Tätä blogia kirjoittaessani olen jo ottanut asiakseni muokata alustaa lukijaystävällisemmäksi (:D). Lomamoodille ei siis olla päästy, vaan töitä on tehty ja vannon että olen oppinut parin viikon aikana enemmän kuin hetkeen. Kotiin tuon mukanani säkillisen inspiraatiota ja hauskoja tarinoita muisteltavaksi. Jos mahdollisuus kolmantena vuonna tulisi tarjolle, lähtisin hetkeäkään miettimättä Portugaliin uudestaan. One can only hope.
Sanni, Helsingin yksikkö