Guten Tag! Ensimmäinen viikko Saksan Kirchheimissä takana.
Aivan ihana paikka täynnä ystävällisiä ihmisiä. Työpäivät ovat vierähtäneet vauhdilla ja niiden jälkeen olen käynyt lähes jokapäivä kaupungilla katselemassa maisemia ja juomassa halpaa cappuccinoa, jota ei muuten saakkaan joka paikasta ihan visalla, vaan käteistä täytyy olla aina mukana.
Ensimmäiset työpäivät esikoululaisten kanssa päiväkodilla oli aikalailla hakemista, kun lapsien kanssa ei ollut yhteistä kieltä, Google translateakin kokeiltiin ja yhdessä naurettiin tyhmille lauseille joita se minulle ja heille ehdotti. Jo Perjantaina kuitenkin aloimme ymmärtää toisiamme, vaikken minä saksaa oppinut neljän työpäivän aikana, eikä lapsetkaan englantia. Mukavien ja auttavien työkavereiden avulla haasteista kuitenkin selvitään jatkossakin.
Jo ensimmäisen viikon aikana olen löytänyt itsestäni Saksalaisuuden ja olen vahvastikin sitä mieltä, ettei tämä ole todellakaan viimeinen kerta täällä. Kaikki odotukset on ylittynyt ja voinkin todeta, että ”Seppo Räty, sinä olit väärässä.”
Asuntolaelämä on ollut mukavaa ja aika ei ole kertaakaan käynyt pitkäksi, ruoka on loistavaa ja en muista koska olisin syönyt näin hyvin.
Asuntolalta on lyhyt (noin 10minuutin) kävelymatka kaupungille, jossa on hienoja maisemia ja halpoja vaate- ja ruokakauppoja. Asiakkaana oleminen jännitti ensiksi paljon, mutta muutamien tarttuneiden Saksalaisten fraasien avulla olen senkin jännityksen jo ylittänyt ja esimerkiksi pizzan täytteet tuli Saksaksi melko hyvin suusta ulos. Oli muuten yksi parhaita pizzoja jota olen maistanut elämäni aikana.
Innolla odotan tulevia kahta viikkoa, mutta en ajattele jäljellä olevia päiviä, koska en halua pois täältä. Ensi keskiviikkona menenkin sitten toiselle työpaikalle tutustumaan, mutta siitä lisää seuraavalla kerralla, kun tänne kirjoitan. Siihen asti, ”Auf Wiedersehen!”