Vähiin käy ennen kuin loppuu. Ei se auta kuin pakata huomenna taas kapsäkki ja suunnata takaisin kohti Suomea. Kaksi viikkoa Vialongan oppilaitoksessa on sujahtanut kuin siivillä eikä minua laitettu edes Erasmus nurkkaan koulun aulassa 🙂 Hyvin käyttäydytty siis.
Olen tässä miettinyt jo jonkin päivän, mitä vastata, kun kysytään, että no mitäpä opit. Tähän kysymykseen on kyllä mielestäni hyvin vaikea löytää vastaukseksi jotain yksittäistä konkreettista asiaa. Portugalin ja Suomen koulutusjärjestelmät ovat paperilla varsin pitkälle saman suuntaisia. Arjessa näkyykin sitten eroja aika paljon. Siinä missä meillä korostetaan oppimisen itseohjautuvuutta ja tiimityötä, on opettaja edelleen keskeisin toimija portugalilaisessa koululuokassa. Noin keskimäärin. Toki poikkeuksia on ja kokemukseni mukaan, mitä enemmän ikää omaavien opiskelijoiden kanssa työskennellään, sitä lähemmäksi toisiamme tulemme. Täällä oppilaitokset toimivat aidatuilla alueilla lukittujen porttien takana. Aivan tosissaan. Ensimmäisenä päivänä saapuessani Vialongaan jouduin todistelemaan tiukalle portinvartijarouvalle asiani ja miksi minut pitäisi päästää sisään. Käytin jokaisen osaamani portugalin sanan ja espanjan päälle, että näinkin epäluotettavan oloisen näköinen naisihminen pääsi sisään koulun porteista 🙂 Oppilaitoksen opiskelijoilla on henkilökortti, jonka he leimaavat tullessaan koulun alueelle. Turvallisuus on perusteena tälle tiukalle valvonnalle. Tämä tosin taitaa olla jäänteitä vanhasta. Siinä missä meillä jo pienempienkin oppilaiden kanssa, saatikka sitten nuorten ja aikuisten kanssa, suuntaamme vahvasti pois luokasta oppimaan oikeaan elämään, täällä opettajan työ on vahvasti luokassa tapahtuvaa opetusta. Mikä tässä sitten on toista parempaa, en lähde sitä arvioimaan, mutta koen vapauden edellytyksenä uusien asioiden oppimiselle ja luovuudelle sekä oman vastuuntunnon kehittymiselle.
Tänään, tiistaina, osallistuin taidetunneille ryhmässä, jossa useilla opiskelijoilla on jonkinlaista oppimisen vaikeutta erityisesti lukuaineiden osalta. Keskittyminen herpaantuu, alkaa levoton liikehdintä ja touhuilu, tehtävät eivät etene kun ei oikein pääse alkuun, toiset opiskelijat häiritsevät jne. Tuttua asiaa. Näille taidetunneille osallistuvilla nuorilla on kaikilla oma henkilökohtainen opiskeluohjelma, johon kuuluu enemmän erilaisia kädentaitoja sisältäviä opintoja esim. juuri taidetunnit, puutöitä, metallitöitä. Ryhmää opettaa työparina kaksi opettajaa, jotka pystyvät näin antamaan henkilökohtaista tsemppausta ja ohjausta jokaiselle opiskelijalle. Juttelin opiskelijoiden kanssa ja Suomen talviset lumimaisemat puhelimessani herättivät kovasti kiinnostusta. Kukaan ryhmän opiskelija ei ole koskaan nähnyt lunta ”livenä”, vain kuvissa, eivätkä tahtoneet uskoa, kun näytin kotipihan kinoksista kuvia. Kovasti olisi tulevaisuudessa vaihto-opiskelijoita tulossa Suomeen 🙂 Samoin muuten meille olisi jo keväällä tulossa opettajien Erasmus ohjelman puitteissa vieraita Portugalista eli ho-hoi Mari, puhelimesi pirahtaa jahka täältä ennätän konttuurille.
Vialonga on hyvin monikulttuurinen pieni paikkakunta, noin 16 000 asukasta, Lissabonin metropolialueella. Kaupungissa asuu runsaasti entisistä Portugalin siirtomaista Afrikasta muuttaneita ja romaneja sekä sosiaalisin perustein edullisen valtion tai kunnan omistaman vuokra-asunnon tarvitsevia perheitä. Lisäksi Vialongassa asuu paljon keskiluokkaisia pääosin Lissabonissa työssäkäyviä. Kaikkien oppilaitosten opiskelijat ovat hyvin monipuolinen kokonaisuus. Koulujen valikointi ”sopivien” muiden oppilaiden mukaan on täälläkin jonkinasteinen ongelma. Madalenan kanssa kiersimme kaikki Vialongan koulut ja hauska yksityiskohta on, että ennen hyljeksityn alueen peruskoulu on tätä nykyä kaikkien toivelistan ykkönen, kun vanhan koulurakennuksen tilalle rakennettiin moderni, nyt reilun vuoden käytössä ollut koulu, jossa on kaikki herkut tarjolla. Joka luokassa on älytaulut, oppilaille tarjotaan käytettäväksi tietokoneita ja tabletteja ym. Alueella, jossa tämä moderni koulurakennus sijaitsee asuu todella monenkirjava joukko perheitä ja itsensä jollain tavoin paremmin menestyväksi kokevien perheiden lapsia vietiin ennen mieluiten kouluun toisaalle. Nyt tilanne on kääntynyt, kaikki vanhemmat haluaisivat jälkikasvunsa tähän uuteen oppilaitokseen. Jonkinasteista rasistista ajattelua siis täälläkin on, mutta kaiken kaikkiaan minun tuntemukseni on, että lissabonilaiset ja vialongalaiset eivät niinkään kiinnitä huomiota ihmisen ihonväriin tai alkuperään vaan siihen, miten olet toisten ihmisten kanssa. Kanssakäyminen on hyvin luontevaa, omituista korostusta kielessä ei ihmettele kukaan eikä sitäkään, että professora Finlandesa puhuu sekaisin portugalia, espanjaa ja englantia.
Kierroksella kouluissa pääsin taas mukaan kastanjoiden syöntiin, Sao Martinhon päivää kun juhlistettiin viikonloppuna. Tässä suomalaisittain alakoulussa oli pihamaalla kastanjakärry, jossa paahdettiin kuumia, ihania kastanjoita. Lisäksi vanhemmat olivat tuoneet valtavat määrät leivonnaisia koulun yhteiseen juhlaan. Vahvempi yhteisöllisyys täällä näkyy kaikessa toiminnassa, siitä meillä olisi paljon oppimista.
Poskisuukkojen Portugali – yhtä moiskettahan tämä kaksi viikkoa on taas ollut. Mennen, tullen ja palatessa tervehditään työkavereita, uusia ihmisiä ja vanhoja tuttuja poskisuukoilla. Portugalissa annetaan kaksi poski poskea vasten ilmapusua aloittaen omasta oikeasta poskesta. Kannattaa treenata, jos tänne kulmille suunnittelee lomailemaan, töihin tai muuten vain! Taashan tässä käy niin, että maailmalle jää palasia omasta sydämestä. Olen saanut opiskella ja työskennellä yhteensä useita vuosia elämästäni eri puolilla maailmaa. Ihanaa kyllä ja rikasta aikaa. Sivujuonteena tuleekin sitten oman sydämen pirstaloituminen sinne ja tänne, kun ne ystäviksi tulleet ihmiset jäävät eri maahan. Saudade on sana, jota Portugalissa käytetään kuvaamaan tilaa, joka sisältää kaipausta enemmän kuin suomalainen sana kaipaus ikinä voi kuvata. Saudade on päällimmäinen tunteeni tällä hetkellä ja toteankin Até já – tavataan pian. Lissabon kiittää ja kuittaa tämän työelämäjakson osalta. Seuraavia odotellessa 🙂
Marjut – Ammatillinen lisä- ja täydennyskoulutus, Oulu
