Tiistai 29.5.2018
Heti alkuun pahoittelut joidenkin kirjainten saadessa amputaation tassa blogikirjoituksessa. Taalla toissa on brittilaiset koneet ja pisteita puuttuu tarkeista paikoista suomalaisten kannalta! Mutta emme anna sen hairita.
Toinen tyoviikkomme alkoi ihanasti vasta tiistaina. Saimme kunnolla rentouduttua ja levattya ensimmaisen viikon haasteiden ja totutteluiden jalkeen. Talla viikolla myos paasimme mukavasti tyontouhuun. Opiskelin itsenaisesti Adoben After Effectsia, seka osallistuin syksylla tulevan nayttelyn somemainontaa koskevaan palaveriin. Tama palaveri oli todella mielenkiintoinen, koska some kiinnostaa minua ja kokemusta loytyy ainoastaan teatterinaytelmien markkinoinnista somen avulla. Mielenkiintoista on myoskin nahda, kuinka sponsoreita aletaan miettimaan.
Tassa kaunista aitaa Dean Villagessa, joka on aivan
kavelymatkan paassa keskustan Princes Streetilta.
Sain myos erittain mieluisan tehtavan loppuviikosta. Aloin tekemaan toisen tyontekijan aloittamaa robottia loppuun. Robottia kaytetaan lasten kerhoissa, joissa yksi lapsista laittaa robotin paan paahansa ja loput lapsista ohjelmoivat ja laittavat robotin toimimaan kaskyillaan. Olen aina tykannyt askarrella ja keksia uutta, joten taman projektin parissa oli todella miellyttavaa tyoskennella. Pomokin on aivan mielissaan robotista ja sanoi, etta saan tulevaisuudessakin askarreltavaa. Tamahan ei suoranaisesti omaan alaani liity, mutta tuo mukavaa piristysta tietokoneella istumiseen.
Tassa robotti alkaa pikkuhiljaa valmistumaan.
Valmiista ei ole kuvaa, koska huomasin juuri sen lahteneen jo toihin!
Perjantaina pidimme laksiaiset kolmelle tyokaverillemme. He lahtivat takaisin Espanjaan ja tama tarkoittaakin sita, etta mina ja Samuli alamme tekemaan myos Digital Drop Inneja. Minun eka hukini onkin talla viikolla ja siita lisaa seuraavassa postauksessa. Taalla meilla toissa ihmiset ovat todella mukavia. Huomaan myos valilla kaipaavani noiden espanjalaisten elamanriemua. Muutenkin taalla tutustuu todella helposti uusiin ihmisiin ja sosiaalinen verkosto alkaa rakentumaan todella nopeasti. Uusia ihmisia on helppo tavata ja kaupunki on ystavallinen. Vaikka illalla kulkee yksin, niin koskaan ei ole tarvinnut pelata. Toki varovainen on aina hyva olla niin Suomessa kuin muuallakin, mutta taalla on todella perusturvallista kulkea.
Pomomme myos sanoi loppuviikosta, etta tulemme olemaan aina osa People Know Howta. Etta vaikka taalta fyysisesti lahtisikin, niin aina on osa porukkaa. Ja moni on kuulemma palannut takaisinkin tanne kotimaastaan! Taalla ihmiset tekevat myos todella paljon vapaaehtoistyota tyon/toiden lomassa. Tama on mielestani hyvin ihailtavaa.
Nyt alan etsimaan toita, palaamisiin!
Tiia-Maria
Nopea rapsy tyopaikkamme takana olevasta puistosta, kun kavin kuvaamassa taytekuvia tiedekerhoprojektiin.
Taalla on upea luonto!