Ensimmäisten päivien aikana minusta tuntui kuin olisin ollut testissä, kuinka se rva pärjää. Jakson aikana korostui tekemällä oppimisen merkitys. Useampi henkilö otti esille kuinka hyvä malli on opettaa tekemään käytännössä sitä, mitä puutarhoilla työntekijöiltä odotetaan. Niinpä he myös antoivat minulle vaihtelevia töitä, jokaisessa oli omat pienet niksinsä. Saatoin vain mielessäni kiitellä Suomessa suoritettuja työelämä jaksojani, jossa olin aikoinani päivittänyt taimien harvennus tekniikkaa ja rivien suoruuden tekemistä. Pistokkaiden pistämisnopeuteni oli peräisin ajoilta jolloin samalla rytmillä traktorin perässä istuessani pistelin perunoita vakoon. Tuli vain mieleen että pidä rytmi ja toimi.
Lähemmäs 50 tuhatta joulutähteä täytyi harventaa, se oli minun päivittäistä työtäni. Tarvittaessa minut pyydettiin ruukutuskoneelle tai kauppakunnostamaan ja pakkaamaan kuormaa. Perheen iäkäs-täti kävi tarkastamassa työjälkeni. Ainoastaan nopeuteni kaunokaisten ruukutuksessa aiheutti hänelle pään vaivaa. Koska olin aloittelija ja hitaampi, tein liian tarkkaa työtä, hänen täytyi lopuksi siirtää minut linjassa ensimmäiseksi. Näin minun ei tarvinnut miettiä taimen paikkaa purkissa, sen kuin vai tökin niitä, minkä ehdin, multaan.
Liukuhihnatyötä ruukutuskoneella
Harjoittelun jälkeen urakkatöihin, kiivastahtinen Belliksen ruukutus odotti tekijäänsä
Oli hauska kuulla kuinka meidän sesonkiaikamme ovat toisaalta vuodenajan mukaisesti samoja, kuten joulutähtiä viljeltäessä. Toisaalta, orvokit kävivät kaupaksi nyt, yhdessä callunoiden ja syklaamien kanssa. Kaunokaista alettiin viljelemään tammi-helmikuun myyntiin, esikot olivat jo hyvässä kasvuvauhdissa. Pelargonit, surffiinat tulevat viljelyyn heti joulutähtien jälkeen. Me odottelemme kymppiviikkoon ennen kasvukauden alkua.
Kaksi viikkoa kului niin nopeasti, juuri kun aloin päästä jyvälle, olikin hyvästien aika. Työskentely sekä oppilaitoksessa että yrityksessä oli todella hauskaa. Päivittäin tuli jokin uusi pieni asia, miten toiset saman työn suorittavat. Nopeus ja tarkkuus korostuivat, mutta myös kiitosta annettiin.
Viimeisenä iltana sain kutsun päivälliselle Dr. Wennemannin kotiin, myös hänen vaimonsa työskentelee Johannes-Diakoniessa. Sain mainion aterian lisäksi lämminhenkisen koti-illan, asuntolassa viettämäni ajan päätteeksi. Jäi mukava muisto, oli hauska kuulla heidän elämästään ja vapaa aikaansa viettämisestä. Kv-vaihto Suomeen oli heillä kiinnostuksen kohteena, ehkä jonakin päivänä saamme heistä vastavierailijoita.