Viikonloppu alkoi meillä jo perjantaina, kun koulupäivän jälkeen lähdimme Viron suurimmille kädentaitojen messuille sakuhallille. Eesti Rahvakunsti ja käsitöö Liit järjestää joka vuosi martinpäivän aikaan suuret kädentaitojen messut Mardilaat, joissa on tekijöitä ympäri Viron myymässä ja esittelemässä tuotteitaan. Martinpäivä on Viron syksyinen juhlapäivä, jolloin ”Martit” kiertelevät talosta taloon toivottamassa viljaonnea, muistuttaen ulkoisesti meidän kekripukkeja. Tähän samaan liittyy myös myöhemmin marraskuussa vietettävä ”Katrin” päivä, jolloin naiseksi pukeutuneet (lapset) kiertelevät toivottamassa karjaonnea. Lapsille tarjotaan palkaksi karkkeja, kuten meillä pääsiäisenä.
Mardilaad on tapahtuma, jossa käy myös linja-autolasteittain Suomalaisia. Me saimme nähdä messuilla paljon erilaisia neulottuja sukkia, lapasia, koruja ja keramiikkaa. Messuilla esiteltiin myös Virolaisia kansallispukuja ja rakennettiin yhteisöllistä himmeliä!
Lauantaina saimme nukkua pitkää. Lauantai oli myös pyykkipäivä ja marssimme tasan klo 11.00 läheiseen itsepalvelupesulaan. Siellä saikin käydä useamman kerran, koska ensin laitettiin pyykit koneeseen ja sitten ne tultiin ottamaan koneesta ja siirtämään kuivauskaappiin. Lopuksi ne vielä haettiin kuivauskaapista pois. Huh! Onneksi pesula oli ihan lähellä.
Iltapäivällä lähdimme meidän majapaikasta parin kilometrin päässä olevalle Magistral- kauppakeskukselle. Sieltä löytyi kaikenlaista mukavaa, tuliaisia ja uudet kengätkin muutamille meistä:)
Kauppareissu oli niin kuluttava, että ilta meni levähtäessä. Kaksi meistä osti kaupasta puikot sekä lankaa ja niin alkoi uusi harrastus! Katsotaanpa vaan, koska ne kaulahuivit ovat valmiina.
Sunnuntai olikin sitten odotettu ja jännittävä päivä. Lähdimme bussilla Tallinnan vanhaan kaupunkiin. Päivä oli hyvin harmaa mutta se ei meitä lannistanut.
Kiertelimme vanhaa kaupunkia ja pistäydyimme pieniin puoteihin. Tällä reissulla oli tarkoitus käydä syömässä vähän hienommassa ravintolassa ja opetella samalla siihen kuuluvia ruokailutapoja. Kohtasimmekin herran, joka kutsui meitä astumaan Olivier-nimiseen ravintolaan. Koska päivän annos tuntui meistä sopivan hintaiselta, astuimme sisään. Kyllä kannatti! Pihvi oli iso ja mahtavan hyvää.
Otimme paljon kuvia. Luulimme ensin suurta rakennusta linnaksi, mutta sehän olikin suuri kirkko.
Ilta alkoi jo hämärtää, kun lähdimme kotiin. Olimme luvanneet itsellemme jäätelöt päivän kunniaksi ja pysähdyimme vartan vasten bussilla matkan varrelle jäätelökioskille. Marraskuussa! Nämä jäätelöt tarjoiltiin lämpimästä, vastapaistetusta vohvelista ja olivat parasta mitä olimme ikinä syöneet!
Seuraava viikko olisikin sitten prisman työviikko ja illalla tuntui jo mukava jännitys vatsanpohjassa.