Toisen viikon ohjelmassa oli työskentely Mustamäen prismassa. Taas oli opeteltava uusi bussireitti, mutta sehän meiltä jo onnistui. Maanantaina olimme hyvissä ajoin prisman neuvonnassa.
Prismanjohtaja Marika otti meidät vastaan ja opasti meidät tulevaan tehtävään. Marika puhui suomea, joten meidän ei tarvinnut jännittää ymmärsimmekö tehtävän. Saimme avainkortit ja pukukaapin avaimet ja pian olimme valmiina hommiin!
Prismaan oli tulossa viikon kuluttua inventaario. Meidän tehtävänä oli käydä läpi osastoilla olevia tavaroita ja etsiä kaikki ne, joilla ei ollut hintalappua tai viivakoodia. Tarkistimme myös, että tuote oli oikealla paikalla. Jos löysimme esimerkiksi vaatteen josta puuttui hinta, veimme sen erilliseen kärryyn vastaavanlaisen hinnallisen tuotteen kanssa. Tarkistettavaa oli paljon. Aloitimme vaatteista ja kengistä.
Tässä työssä meillä kului kokonaista kaksi päivää. Seuraavaksi kävimme läpi lelut ja pelit. Siinä vasta olikin työmaa! Innokkaat leikkijät olivat siirrelleet leluja mielenkiintonsa mukaan. Meidän jälkeen rivit suoristuivat!!
Työ kyllä väsyttikin! Iltaisin ei tarvinnut enää harrastaa. Elma tosin ehti käydä läheisessä ilusalogissa käsihoidossa.
Ruokatauko kesti tunnin. Siinä ehti vähän levähtääkin. Kävimme syömässä Mustikas-nimisessä lounasruokalassa saman rakennuksen yläkerrassa. Ruoka siellä oli hyvää!
Lopulta prismaviikkokin hurahti nopeasti loppuun. Oli mukava tehdä töitä. Työ oli kivaa ja opimme paljon uutta. Jonkin verran työtä vaikeutti se, että tuotteiden nimet olivat viroksi. Tätä työtä voisimme tehdä kuitenkin myös Suomessa.
Lopuksi saimme hyvää palautetta työstämme ja lopuksi Marika halasi meitä kaikkia!
Töiden jälkeen lähdimme hostellin vieressä olevaan kylpylään. Olimme sen ansainneet! Kylpylä oli mahtava kokemus. Rannekkeet ja automaattisesti avautuvat sekä sulkeutuvat lokerikot olivat uusi kokemus. Myös suolasauna oli jännittävä!
Reissu on ollut tosi mahtava! Saimme paljon uusia kokemuksia. Uiminen ja poreallas olivat ihania! Hienossa ravintolassa syöminen oli uusi kokemus. Kaksi viikkoa poissa kotoa oli meille pisin aika ikinä, minkä olemme olleet poissa kotoa.
Parasta on ollut se, että olemme saaneet olla yhdessä ja hankkia uusia kokemuksia yhdessä. Olemme oppineet kysymään tai pyytämään englanniksi tai jopa viroksi. Mahtavaa on ollut myös oppia kulkemaan bussilla ja käydä uusissa paikoissa. Ja se jäätelö!
Nyt olo on haikea. Vaikka on mukava mennä kotiin, tulee tätä kokemusta myös ikävä. Nyt ollaan paljon uusia kokemuksia rikkaampia ja ne jäävät myös ikuisiksi ajoiksi muistoihimme.
TV. Annukka, Elma, Eveliina, Nelli sekä Päivi ja Eija