Aamupalan jälkeen suunnittelimme aamupäivän työnjaon. Tampereen opiskelijat siistivät asuntolan. Emilia tiskasi tiskit, Dani ja Laura siistivät huoneet. Porilaiset olivat Skypessä, paitsi Ricky joka ei päässyt paikalle. Skypen jälkeen Joonas ja Dani lähtivät palauttamaan työkaluja ja tavaroita. Dani vei rikkinäisen loisteputken ja sytyttimen kierrätysastiaan ja Joonas siirsi lapiot, haravat ym. asuntolan alakerrasta Danielin työvälinevarastoon. Sen jälkeen Dani ja Joonas järjestelivät varaston työvälineet hyvään järjestykseen. Sillä aikaa muut keräsivät siivousvälineet ja palauttivat ne toimistolle. Joonas ja Dani etsiskelivät puuttuvia kottikärryjä alueelta, mutta niitä ei löytynyt. Joku oli ilmeisesti niitä lainannut eikä ollut palauttanut takaisin omalle paikalleen.
Seuraavaksi aloitimme tavaroiden pakkaamisen, koska aamulla olisi aikainen lähtö. Kun osalla oli vielä tarvetta pikku ostoksille ja saada pankkiautomaatilta käteistä rahaa, niin lähdimme käymään vielä läheisessä Steglitzin kaupunginosassa. Daniel kertoi, että siellä olisi pitkä katu, jossa on paljon erilaisia kauppoja. Otimme vinkistä kiinni ja suuntasimme Schlachtenseen asemalle. Palautimme matkalla tyhjiä limupulloja kauppaan. Pasi antoi pullokuitin pihassa soittavalle miehelle. Mies kiitti ja kysyi mistäpäin olemme. Kun kerroimme olevamme Suomesta, hän totesi, että suomen kieli on vaikea kieli puhua. Tästä syystä hän ei ollut myöskään opetellut yhtään laulua suomeksi. Daniel poikkesi kaupassa samaan aikaan. Hän kertoi menevänsä illalla seuraamaan muiden Studentendorfin työntekijöiden kanssa teatteriesitystä, jonka Danielin pomo tarjosi.
Laura ja Johanna nostivat pankkiautomaatilta rahaa. Hyppäsimme junaan ja parin pysäkin päästä olimme Rathaus Steglitzin asemalla. Vaikka sää oli kaunis, niin ulkona oli vielä melko kylmä. Päätimme mennä kadun alkupäässä sijaitsevaan ostoskeskukseen, Das Schlossiin. Se ei ollut hirveän suuri mutta sisältä todella upea. Emilia huomasi siellä palmuja ja Ricky koko kattoon heijastetun luontoanimaation. Löysimme kivan lounaspaikan, jossa söimme Burgerit ja ranskalaiset. Ruokailun jälkeen sovittiin tapaaminen ravintolan eteen kolmeksi ja opiskelijat lähtivät tutustumaan ja kiertelemään ostoskeskukseen. Emilia osti valokuvan ja sydämenmuotoisen palasaippuan. Laura kävi lelukaupassa, Johanna ja Merja löysivät lahjaksi pienet vauvan Tiikeri -potkupuvut. Pasi osti kiukkuisen Pokemonin. Kolmelta kokoonnuimme taas yhteen ja kävimme jäätelöllä. Valikoima oli runsas ja jokainen sai hyviä makuja maisteltavakseen. Ricky totesi, että aika kauppakeskuksessa kierrellessä kuluikin nopeasti, vietimme siellä kaikkiaan 2,5 tuntia!
Ulkona oli jo hieman lämpimämpi ja lähdimme kävelemään katua eteenpäin. Kadulla näimme miehiä soittamassa torvilla meille tuttua kappaletta. Se oli sama kuin aiemmin näkemämme ja kuulemamme kahden miehen soittoporukka metrossa. Daniel kertoi, että antaa heille kolikon vasta sitten kun opettelevat soittelemaan paremmin. Ihan vireessä eivät soittimet vieläkään olleet, mutta kivan kuuloista oli ja hyvä meiniki miehillä. Piipahdimme muutamassa liikkeessä kunnes Laura huomasi kaupan, jota hän oli odottanut matkalta kovasti. Kauppa oli Toys 4 Us. Sinne piti päästä. Liikekeskuksen alakerrassa Laura näki ison Angry Birds – Petzin, joita hän keräilee. Laura osti sen kun Pasi lupasi tilaa sille matkalaukussaan aiemman Legopaketin kaveriksi. Emilia kävi katsomassa kirjakaupassa kirjoja. Lelukaupan edessä oli liitutaulu, johon sai piirtää tai kirjoittaa. Jätimme siihen meistä pienen jäljen. Matkalla juna-asemalle Pasi huomasi pienen kojun, jossa myytiin Döneriä (kebapin kaltaista lihaa, leipä ja salaattia). Nyt oli viimeinen mahdollisuus saada maistettua sitä, joten Pasi osti annoksen mukaan. Matkasimme junalla Wannseehen asti. Siellä otimme ryhmäkuvat kukkulan laelta kauniin järven edustalta. Hyppäsimme tuttuun 118 bussiin ja hyppäsimme Edekan kohdalla pois. Osa kävi vielä ostamassa karkkia tuliaisiksi.
Pasi soitti tiistain kyydistä meille tutulle amerikkalaiselle taksikuljettajalle Tomille, jos hän pystyisi viemään meidät aamulla lentokentälle. Tom sanoi että se onnistuu. Asuntolassa jatkoimme matkalaukkujen pakkaamista. Pasi keräsi huoneiden avaimet jo valmiiksi kaikilta pois. Pakkaamisen lomassa kävimme Pasin huoneessa tekemässä valmiiksi pitsa- ja juomatilaukset lapulle. Osa kävi suihkussa. Lähdimme Clubille syömään päivällistä. Clubi oli koristeltu sydämin ja valoin ystävänpäivän kunniaksi. Tilasimme ruoat ja jäimme odottamaan tilausta. Sillävälin Pasi kävi asunnolla syömässä Döner -annoksensa. Söimme pitsat ja kun olimme lähdössä pois, Pasi tulikin ovella jo vastaan. Jatkoimme pakkaamista ja iltatoimia. Merjalla ja Pasilla oli mukana matkavaaka, jolla pystyimme punnitsemaan matkatavarat. Lentokoneeseen menevät laukut saivat painaa 23 kg ja käsimatkatavarat 8 kg. Joidenkin matkatavaroita jouduttiin siirtelemään toisten laukkuihin liian painon tai tilanpuutteen vuoksi.
Menimme ajoissa nukkumaan että jaksaisimme aamulla herätä kello 5:30
Pasi havahtui yöllä siihen, että joku hiiviskeli käytävällä. Pasi avasi oven. Ovenkahvaan oli ilmestynyt kahdeksan kangaskassia? Oveen oli teipattu lappu, jossa oli viesti Danielilta että ne olivat lahjat opiskelijoille Studentendorfilta ja että hän haluaisi vielä tavata meidät aamulla ennen lähtöämme!