Aamulla oli hieman aikaisempi herätys. Aamupalan jälkeen mentiin ulos odottelemaan Danielin meille tilaamaa taksia. Taksi oli pihassa tasan 7:45 niinkuin pitikin. Daniel ohjasi taksin meidän talomme eteen. Hypättiin taksin kyytiin ja lähdettiin kohti Annedore Leberin koulua. Taksikuski oli mukava ja puhelias. Hän oli nimeltään Tom ja oli kotoisin USA:n Missisipistä. Tom on asunut Saksassa viisi vuotta, hänen vaimonsa on Saksalainen. Olimme perillä Annedoren koululla hyvissä ajoin. Koska taksikuski oli niin mukava ja taksikin sopivan kokoinen, niin sovittiin että Tom veisi meidät myös lauantaina aamulla lentokentälle.
Koululla meidät otti ensiksi vastaan Friedeman, joka kertoi hiukan koulusta. Sitten tavattiin Axel, joka esittäytyi meille suomeksi ja kertoi olevansa saksalainen ja Pohjois-Karjalasta! Meille tarjottiin ensiksi kaakaot. Hetken aikaa juteltiin ja selviteltiin keittiön kanssa ruokailuasioita. Sitten lähdettiin tutustumiskierrokselle. Ensin tutustuttiin puupuolen opintoihin. Luokassa oli jokaiselle vuosiluokalle oma rivi höyläpenkkejä ja joka opiskelijalla oli omat työkalut. Seuraavaksi siirryimme maalauspuolelle, jossa meille esiteltiin huoneen remontointiharjoitusta. Huoneeseen oli tehty mm. tapetointi, kuva ruutusuurennoksena ja harjoiteltu erilaisia maalaustekniikoita. Viereisessä luokassa oli maalattu perspektiiviharjoituksia, käytävä näytti jatkuvan kauas vaikka todellisuudessa siinä olikin seinä. Viimeinen tutustumiskohde oli metalliosasto. Kiersimme siellä opiskelijan ohjaamana paikat läpi siinä järjestyksessä kuin opiskelukin siellä etenisi.
Kierroksen jälkeen jätimme takit ja reput tietokoneluokkaan. Meidät jaettiin kolmeen kahden hengen ryhmään. Tehtävänä oli rakentaa lukkoa muistuttava avaimenperä. Annedoren koulun opiskelijat olivat tehtävärastien vetäjinä. Yhdellä rastilla lukon runko-osa viimeisteltiin erilaisilla viiloilla. Toisella rastilla saimme päättää, mitä CNC-kone siihen kaivertaa. Suurin osa halusi siihen oman nimensä ja päivämäärän. Kolmannella rastilla taivutettiin lukkoon lenkki. Joidenkin lenkkiä piti hieman muotoilla jotta se sopi paikoilleen paremmin. Lopuksi lukko kasattiin yhteen. Huolimatta siitä, että koulun opiskelijat eivät kunnolla osanneet englantia, selvittiin rasteilla kuitenkin hienosti. Lopuksi otimme yhteisvalokuvan ulkona. Axel toivotti meille mukavaa kevättä. Menimme lounaalle, jonka koulu tarjosi. Ruokana oli kanaa ja erikoisia perunoita. Vierailun päätteeksi Friedeman saattoi meidät vielä metroasemalle. Kiitimme vierailusta ja jatkoimme metrolla eteenpäin.
Seuraava kohteemme oli Treptower park, joka on toisessa maailmansodassa kuolleiden venäläisten sotilaiden muistomerkki. Paikka oli todella vaikuttava! Se oli suuri puistomainen alue. Puiston toisessa päässä oleva patsas oli noin jalustoineen n. 20 metriä korkea ja painoi 70 000 kiloa. Patsas oli valmistettu pronssista. Patsaan alla oli muistokappeli, jonne oli viety juuri paljon kukkia. Seinillä oli kuvia ja teksti venäjäksi. Matkalla takaisin juna-asemalle kävelimme Spree-joen rantaa ja näimme paljon ”sightseeing” -veneitä. Joukossa oli myös valaan muotoinen ”Moby Dick” – laiva. Sitä kuulemma vuokrataan erilaisiin juhliin, kuten häihin.
Poikkesimme kehäradalta käymään Oberbaumin sillalla. Kohde keksittiin oleskelutilassa olleesta taulusta. Seinillä oli kuvat TV-tornista ja Brandenburgin Tor:sta joissa olimme jo käynnet, joten myös silta oli nähtävä. Samalla näimme East Side Galleryn, siellä olki pätkä hauskasti maalattua muuria.
Matka jatkui kohti Classic Remiseä, jossa esietllään ja korjaillaan erilaisia autoja: vanhoista T-fordeista uusiin superautoihin. Lasikopeissa säilytettiin arvoautoja, kuten Ferrareita ja Lamborghineja. Näimme kun vanhaa Mercedes Benziä käynnistettiin ja sillä ajettiin hallin ympäri. Mahtoiko joku juuri ostaa sen? Katselimme myös kauppaa, jossa oli paljon autojen pienoismalleja. Ovikellon soittamisesta huolimatta myyjä ei kuitenkaan tullut enää paikalle, olisiko lähtenyt jo kotiin? Söimme päivällisen samoissa tiloissa toimivassa Trofeo – ravintolassa. Ruokalistalta löysimme mielenkiintoisia vaihtoehtoja. Merjan gluteeniton leipä oli tähän mennessä parasta mitä oli ollut tarjolla. Kävelimme takaisin juna-asemalle ja matkasimme kämpille.
Perillä mentiin suihkuun, iltapalalle ja sitten nukkumaan.